- Details
Tässä blogikirjoituksessa ilmenevät mielipiteet ovat täysin minun omiani (Veera Kaipio/Vivy/Hornanhurtta). Kyseessä ei ole koko Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n mielipide musikaalin ensimmäisestä osasta, vaan oma henkilökohtainen arvosteluni.
Kävin katsomassa Hopeanuoli-musikaalin ensi-illan Tampereella Finnkino Plevnassa ja tämän jälkeen kolme kertaa paikallisessa Finnkinossa Porissa. Odotin musikaalia malttamattomana ja innoissani, joten odotukseni olivat korkealla. Ostin liput näytökseen Finnkinon verkkosivulta heti, kun ne tulivat myyntiin.
Maruichirô Maruon ohjaama Hopeanuoli-musikaalin ensimmäinen osa, Ystävyyden siteet, sai ensi-iltansa Suomen valkokankailla 12.8.2022. Japanissa taas musikaalia on esitetty Tokiossa sekä Kōbessa kesällä 2019. Kestoltaan tämä live-esityksestä kuvattu musikaalielokuva on 2 h 6 min. Musikaalin ensimmäisessä osassa esiintyviä hahmoja ovat Akame, Akatora, Ben, Chūtora, Gin, Gohē Takeda, Hyena, Jaguar, John, Kurojaki, Kurotora, Moss, Riki, Smith sekä muut sivuhahmot, kuten esimerkiksi Mossin, Kurojakin ja Akamen alaiset.
Rooleissa:
Akame: Hirofumi Araki
Akatora: Ryotaro Akazawa
Ben: Naoya Gomoto
Chūtora: Naoya Iwaki
Gin: Hiroki Sana
Hyena: Riku Ozeki
John: Yuya Asato
Kurojaki: Takashi Kitadai
Kurotora: Haruki Matsui
Moss: Shinichi Chiyoda
Riki: Kenji Sakamoto
Smith: Kouhei Shiota
Musikaalin alkaessa olin erittäin ennakkoluuloinen, enkä ollut varma, mitä tuleman pitää. Pääsin onneksi yllättymään positiivisesti, kun musikaali eteni. Musikaalin alussa on tiheästi sekä laulamista että puhuttuja osuuksia. Musikaalissa Gohē Takeda toimii oman roolinsa lisäksi kertojana, ja järjestely toimii mielestäni erinomaisesti. Pidin Gohēn näyttelijästä, hän toi hahmoon syvyyttä sekä ilmeikkyyttä, ja erilaisten tunteiden ilmaisu toimi hyvin. Hahmo oli paikoitellen jopa hieman humoristinen.
Koko musikaalista lempihahmoni olivat ehdottomasti Smith, Hyena ja Moss. Kouhei Shiotan suoritus Smithin roolissa oli aivan huikea. Smith oli ilmeikäs ja humoristinen, koko ajan roolissaan sekä tämän puvustus oli mieleeni. Valkoinen hapsupaita, mustavalkoinen takki sekä tämän maskeeraus sopivat hahmolle. Kouhei Shiotalla oli myös mielestäni onnistunein suoritus tanssin osalta, ja tämä oli muutenkin liikkeiltään ja kehonkieleltään sulava ja kevyt. Hahmosta välittyi rentous ja lämpö, ja tämän vuorovaikutus Hyenan kanssa oli mielenkiintoista seurattavaa. Riku Ozekin esittämä Hyena sai aivan uuden puolen omaan näkemykseeni hahmosta. Hyenan kehonkieli oli loistavaa. Esimerkiksi tämän tapa pitää käsiään koukussa, pyyhkiä suupieltään ja pitää suutaan usein virneessä olivat täydellisiä eleitä tuoda hahmon roolia esiin. Hyenan elekieli oli mielestäni onnistunein, ja tämän puheen intonaatio sopi hahmolle oikein hyvin. Musikaalissa Hyena vaikutti rohkeammalta ja syvällisemmältä hahmolta kuin Hopeanuoli-animessa. Hahmon puvustus ei kuitenkaan ollut kovin ihmeellinen. Pidin kuitenkin tämän ponchomaisesta yläosasta ja pitkistä hihoista, joissa oli reiät peukaloille. Oli mielenkiintoista huomata, että ainakin kaikilla päähahmoilla oli jonkinlaiset hanskat.
Shinichi Chiyodan esittämä Moss oli kolmas lempihahmoistani. Shinichi Chiyoda esitti hahmoa erittäin humoristisesti, ja Mossin ilmeet sekä intonaatio olivat onnistuneimmat. Mossin puvustukseen kuului haalari, jossa oli useampi tasku sekä karvakaulus. Yksi omasta mielestäni hauskimpia Mossin kohtauksia oli tämän yrittäessä taistella Benin kanssa: oman kömpelyytensä takia Moss törmäsikin kiveen ja tämän ”aivot lensivät maahan”, minkä jälkeen Moss keräsi aivonpalaset takaisin päähänsä. Mieleeni kyseisestä kohtauksesta on kuitenkin jäänyt erään Mossin alaisen ilme taustalla. Siitä tulee mieleen RuPaul’s Drag Racessa esiintyvän Asia O´haran ilme kauden 10 jaksosta 3.
Toinen erittäin hauska Mossin kohtaus oli tämän lähtiessä alaisineen taisteluun Benin joukkoja vastaan. Alaiset hyppivät kalliolta alas nopeasti ja sulavasti, mutta Mossin alastulo kalliolta oli erittäin hidasta, kömpelöä ja vaivalloista. Mossilla oli muutama muukin hauska kohtaus, ja nämä kohtaukset saivat koko yleisön nauramaan.
Kain kolme hornanhurttaa toimivat kolmikkona hyvin yhteen. Heidän tullessa ensi kertaa esiin musikaalissa lauloivat he Kai-no rapper -kappaleen, joka ensikuulemalta tuntui kummalliselta. Tuosta kappaleesta ja Kain veljeksistä siinä kohtaa sai sellaisen ”poikabändi”-viban, ja aluksi en pitänyt siitä. Kuuntelin kappaletta Spotifysta tämän jälkeen, ja seuraavan kerran, kun kävin katsomassa musikaalia, tuntuikin kappale ihan sopivalta, ja pidin siitä vaikutelmasta, jonka se jätti kuulijalle. Se jää soimaan korviin pidemmäksi aikaa, ja musikaalissa Kain veljeksien laulaessa on hauska seurata, kun taustalla Ben yrittää rauhoitella Giniä, Smithiä ja Hyenaa, jotka esittävät soittavansa ilmakitaroita musiikin innoittamana. Benistä tulee etenkin tässä kohtauksessa sellainen ”Mom of the friend group” -fiilis. Chūtora on saanut aika ison roolin musikaalissa, ja tämän takia pidin tästä kaikista eniten veljeksistä. Jokaisella kolmella veljeksellä oli päällään jotain liittyen tunnusomaiseen väritykseensä. Chūtoralla oli täysin ruskeat hihat, Kurotoralla sininen asuste kiedottuna vyötärölle ja Akatoralla punaista vyötäröllä sekä jalassa. Jokaisella veljeksistä oli streetwear-/camouflage-tyylinen puvustus. Ainoa asia, joka jäi häiritsemään, oli Akatoran puuttuvat raidat poskista.
Yuya Asaton esittämä John jäi hieman muiden hahmojen varjoon. Itse koin Johnin roolisuorituksen neutraaliksi ja puvustuksenkin hieman tylsäksi, vaikka tämän kaksivärinen takki olikin tyylikäs. Mielestäni hieno yksityiskohta hahmon maskeerauksessa oli peruukki, joka oli aseteltu siten, että etenkin Johnin tunnusomainen ulkonäkö animesta tuli esiin. Johnin esittämä GSD-kappale oli myös hyvä, ja oli kiva yksityiskohta, kun Johnin taustatanssijoilla oli aurinkolasit päässä kappaleen aikana. Tiedä sitten, kuvasiko tämä Johnin ”viileyttä”.
Naoya Gomoton suoritus Beninä oli hyvä. Benistä huokui karismaa, ja tämän tyyneys sekä neutraali ilmeikkyys toimivat roolissa. Benin puvustus oli samantapainen kuin Johnilla. Pidin Benin peruukista, joka oli sliipattu taakse. Se antoi Benistä huolitellun kuvan. Benilläkin oli kuitenkin muutama erittäin hauska kohtaus musikaalissa.
Hiroki Sanan esittämä Gin, Hirofumi Arakin esittämä Akame ja Takashi Kitadain esittämä Kurojaki jäivät hieman pettymyksiksi. Akamen ja Kurojakin puvustukset olivat silti mieleeni. Akamen kokovalkea ja Kurojakin kokomusta puvustus toimivat hyvin vastakohtina toisilleen. Kurojakin takissa olevat niitit ja irokeesi toivat hahmolle ”punkkari”-henkisen olemuksen. Suurena Kurojaki-fanina olin kuitenkin pettynyt tämän rooliin. Mielestäni Kurojakista olisi voinut tehdä karmivamman, koska jollain tavalla pelkuruus ja ehkä jopa heikkous huokuivat hahmosta. Kurojakilla oli kuitenkin hetkensä: esimerkiksi tämän taistelu Ginin kanssa oli hyvin toteutettu, ja hahmosta välittyi itsevarmuus tämän osoittaessa ennakkoluuloja Ginin valmiuksista taistella kanssaan. Akamesta en ole oikeastaan koskaan välittänyt hahmona, enkä koe tällä olevan suuria eroja musikaalissakaan. Akamen esittämä Shinobi-kappale ei ollut omaan makuuni, vaikka Akamea esittävällä Hirofumi Arakilla olikin hyvä ääni.
Puvustus Kurojakin alaisilla oli kokomusta, ja hahmoilla oli huivi kasvoilla. Kurojakin alaisilla oli erittäin kammottava ääni, kun hahmot puhuivat synkassa kaikuvasti ja ääntä oli muokattu. Akamen alaisilla taas puvustus oli valkoinen, mustaa liiviä ja peruukkeja lukuun ottamatta. Olisin ehdottomasti halunnut nähdä Akamen alaisilla kokovalkean asun.
Ginin roolista musikaalissa en pitänyt miltei yhtään. Ginin hahmo pysyi avuttoman oloisena koko musikaalin ajan. Ginin taistellessa musikaalin alussa karhua vastaan lauloi tämä duettona Rikin kanssa, ja sen taistelun aikana Ginistä huokui itsevarmuus. Olisin toivonut sitä samaa energiaa koko loppurooliin. Ginin puvustus oli tavanomainen, harmaa haalari muutamilla karvatupsuilla. Tämän häntä oli kuitenkin erittäin pehmoisen näköinen, plussaa siitä. Hiroki Sanalla oli mielestäni parhain lauluääni.
Kenji Sakamoto Rikin roolissa ei myöskään säväyttänyt. Mielestäni hahmolta puuttui karisma, ja puvustus oli tavanomainen muihin verrattuna. Miinus myös maskeerauksesta, jossa toisen puolen arvet poskessa olivat väärin. Pidin kuitenkin yksityiskohdasta liittyen Rikin takkiin: musikaalin alussa takki on kauniin valkoinen ja sen lopussa nuhjuinen ja täynnä arpia. Erään kappaleen aikana Riki kääntyy usein selin, jolloin yleisö näkee takissa olevat arvet. Tämä oli mielestäni hienosti toteutettu.
Mennään puvustuksesta ja hahmoista eteenpäin musikaalin kappaleisiin, erilaisiin efekteihin ja lavasteisiin. Lempikappaleitani musikaalissa olivat Chigasawagu, Mangetsu tabidachinotoki sekä Kai-no rapper. Hopeanuoli-musikaalin soittolistaa on mahdollista kuunnella myös Spotifyssa. Ääniefektejä musikaalissa on käytetty todella monipuolisesti. Karhujen äänet olivat karmivia, taistelukohtauksissa käytetyt ”iskujen” äänet osuivat täydellisesti kohdalleen, ja äänitehosteita on muutenkin käytetty musikaalissa paljon. Muita erikoistehosteita olivat kankaille ja muille materiaaleille heijastetut kuvat, kuten lumisade, karhut, koirat sekä kuu. Tehosteita käytettiin monipuolisesti, mutta osa niistä olisi voitu toteuttaa paremmin. Esimerkiksi muutamissa kohdissa kuvatut juoksevat koirat näyttivät kummallisilta, ja heijastetut karhut olivat ennemminkin hassun näköisiä kuin pelottavia. Lavasteena toimi pitkälti yksi iso ja sama lavaste, josta olikin moneksi. Se toimi kalliona, tunnelina ja monien taistelukohtauksien tapahtumapaikkana. Igojen ”saagassa” oli käytetty liikuteltavia seinäpaneeleita, jotka toivat monimuotoisuutta lavasteisiin. Isona miinuksena lavasteissa oli musikaalin alussa esiintyvä karhu, jonka käpälät ja pää olivat valmistettu jonkinlaisista kehikoista. Mielenkiintoinen toteutus, mutta karhun pää oli kummallisen näköinen, enkä ainakaan itse heti ymmärtänyt, mikä se oli.
Muita mielestäni hienoja yksityiskohtia musikaalissa olivat veden alla tapahtuvat kohtaukset, joissa hahmojen liikkeet hidastuivat, Benin jääminen kiven alle hidastetusti sekä se, kun hahmot kiristelivät usein hanskojaan taistelun alkaessa. Pidin erityisesti myös siitä, että musikaalin alussa laulettiin Hopeanuolen tunnari ja taustalle heijastettiin kuvia Hopeanuolen mangasta.
Musikaalin juoni poikkesi jonkin verran alkuperäisestä mangasta ja animesta. Esimerkiksi Crossia ei ole musikaalin ensimmäisessä osassa lainkaan, ja tämän kohtaukset on jaettu Hyenan ja Smithin kesken. Erittäin harmillista oli huomata paljon käännösvirheitä, mutta osasin kuitenkin olettaa tätä. Erityisen pahalta tuntui, kun Gohē kertoo Akakabuton repäisseen tämän vasemman silmän, vaikka sen olisikin pitänyt olla korva.
Antaisin musikaalille arvosanan 8/10. Musikaali kokonaisuutena oli hyvä ja siksi kävinkin katsomassa sitä useamman kerran. Musikaalin ensi-illassa jaettiin myös julisteita, joiden kuvitus oli upea. Valkokankaalta musikaali ei tietenkään ole niin näyttävä, kun se on kuitenkin kuvattu live-esityksestä. Odotan musikaalin toista osaa innolla!
- Details
Hei vaan kaikille lukijoille! Olen Nara, jäsenlehtemme päätoimittaja. Ajattelin yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi kirjoittaa kokemuksistani päätoimittajana.
Viime vuonna ilmestyi Tähdenlennon viidestoista numero, joka oli samalla kymmenes numero, jonka parissa olin toiminut päätoimittajana. Tähdenlento on yhdistykseltämme todella hieno saavutus! Olen muissakin yhdistyksissä ollut enemmän tai vähemmän mukana, ja Suomen Hopeanuoli-fanit ry on todella poikkeuksellinen siinä, kuinka paljon vastinetta se tarjoaa melko pienelle jäsenmaksulle. Peräti kaksi paksua jäsenlehteä vuodessa sekä muutama pienempi jäsenposti siihen päälle. Unohtamatta kaikenlaisia projekteja ja miittejä.
Liityin jäseneksi vuonna 2013. Olin tilannut yhdistyksen kaksi ensimmäistä jäsenlehteä, ja mielestäni niissä oli vielä paljon hiomista. Noin muutenkin yhdistyksen alkupää oli ollut kivinen, ainakin jäsenkorttien saamisessa oli ollut viivettä, ja tätä puitiin netissä. Osa minusta halusi vilpittömästi auttaa yhdistystä pääsemään jaloilleen, osa taas oli täynnä nuoruuden uhoa ja halua näyttää miten asiat pitäisi tehdä. Olin varmasti todella ärsyttävä besserwisser, ja olin antanut yhdistykselle julkista kritiikkiä blogissani ja Kaksoissolan foorumilla. Tästä huolimatta sain heti osallistua toimintaan, ja tekstejäni ja kuviani ilmestyi heti seuraavassa Tähdenlennon numerossa 3.
Tästä alkoikin vuosia kestänyt taipaleeni yhdistyksen kanssa. Olin aiemmin antanut paljon kärkästä kritiikkiä yhdistykselle, mutta oikeasti osallistuessani eri projektien tekoon ymmärsin yhä enemmän, miksi välillä tapahtuu viivästymisiä ja mokia. Olen itsekin mokaillut yhdistyshommissa. Erehtyväisiä ihmisiä olemme kaikki, ja harrastelemme tätä sen verran, mitä vapaa-aika työn ja koulujen jälkeen sallii.
Olen näiden vuosien aikana toiminut jokapaikanhöylän virassa. Olen ollut järjestämässä Gingaconeja (kuvittajana, tiedottajana, taidekujalaisena), piirtänyt kuvituksia keräilykortteihin, värityskirjaan, lehtijulkaisuihin ja niin edelleen, tilannut tuotteita painotaloilta, järjestänyt virtuaalisen lemmikkinäyttelyn, tuottanut paljon sisältöä sosiaaliseen mediaan... Yhdistyksen hallitukseen pääsin jo parin vuoden jäsenyyden jälkeen, ja olen siitä alkaen ollut joka vuosi hallituksessa jossain virassa.
Kaikista hommista eniten olen kuitenkin nauttinut Tähdenlennon tekemisestä. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja piirtämistä, ja Tähdenlennon kanssa olen saanut hyvin vapaasti toteuttaa luovuuttani. On aina hirmupalkitseva tunne saada fyysinen lehti viimein käsiini pitkän suunnittelun ja työskentelyn jälkeen, samalla tietäen, että kaikki jäsenetkin ovat nyt päässeet lukemaan työn tuloksia. Päädyn säännöllisin väliajoin yhä uudestaan hypistelemään näitä lehtiä. Jäsenlehdessä käsitellään asioita, joista minäkin olen kiinnostunut: animaatioita, sarjakuvia, eläimiä, taidetta sekä tietenkin Hopeanuolta.
Muistan, että jo ihan pikkulapsena revin Hevoshulluista sarjakuvasivut irti ja teippasin ne yhteen yhdeksi suureksi sarjiseepokseksi, suunnittelin omia mielikuvituslehtiä sekä innoissani kirjoitin elokuva-arvosteluja vihkoon, joten kaipa minulla on aina ollut taipumuksia päätoimittajan virkaan.
Ensimmäisen Tähdenlennon päätoimittajana oli toiminut kaksi henkilöä. Ihan ensimmäiseksi pestin otti Santtoss, joka kuitenkin luovutti sen Murojakille. Ensimmäisen numeron jälkeen jälkeen päätoimittajan ja taittajan tuplaroolia oli urhoollisesti vetänyt Spyro. Vuonna 2016 Spyro alkoi etsiä yhdistyksen foorumilla uutta päätoimittajaa ja taittajaa, sillä hänellä alkoi olla liikaa hommia oikean elämän ja yhdistyshommien kanssa. Hain päätoimittajan virkaan ja minut hyväksyttiin. Ensimmäinen numero, jossa olin toiminut päätoimittajana, oli nro 6. Spyro toimi vielä sen taittajana, ja Raezla tarttui hetkellisesti taittajan puikkoihin numeron 7 ajaksi. Tämän jälkeen taittajaksi löytyi lahjakas ja täsmällinen Nemi, joka taittaa lehteä yhä tänä päivänä (poikkeuksena nro 15, jonka taittoi Juhomoro). Taittajan lahjoja minulla ei ole yhtään, joten onneksi uusia taittajia löytyi, ja Spyro teki lehdelle ammattimaisen taittopohjan, jota muiden taittajien oli helppo hyödyntää.
Mitä päätoimittaja sitten tekee? Lehden lukijat ovat varmaankin huomanneet nimeni kummittelevan monessa kohtaa kirjoittajana ja kuvittajana. Näiden lisäksi teen paljon myös näkymättömiä hommia. Kosiskelen kirjoittajia mukaan kirjoittamaan tietyistä aiheista, neuvon heitä ja muistuttelen deadlineista. Välillä vieraskirjoittajien tekstit tehdään haastatteluna. Olen myös suomentanut ulkomaalaisten kirjoittajien tekstejä mukaan. Pidän huolta, että lehdessä on tarpeeksi Gingaan ja silloiseen teemaan liittyviä juttuja. Taittovaiheessa myös valvon taittoa, ja lopulta tilaan lehdet painotalolta.
Lehti ei olisi mahdollinen ilman taittajia, kirjoittajia ja kuvittajia. Kiitos kaikille, jotka ovat vuosien varrella osallistuneet lehden tekoon. Kuka vain on saanut osallistua, jäsenyys ei ole ollut pakollista. Vieraskirjoittajien ja lahjakkaiden vakioihmisten ansiosta lehden sisältö on ollut erittäin monipuolista ja korkeatasoista.
Oikeastaan pidän vain yhtä numeroa epäonnistuneena, ja se oli nro 11. Tämän lehden teemana oli rakkaus, ja se oli teema, jota olin itse ehdottanut ja odottanut. Mutta tällaiset hempeät aiheet eivät valitettavasti ole inspanneet muita kirjoittajia. Samoin kävi narttunumeron kanssa. Gingassa on paljon taistelua ja karskia soturihenkeä, mutta lempeyden ja rakkauden täyteisiä hetkiä on huomattavasti vähemmän. Ei siis ihme, ettei aiheesta juurikaan kirjoitettu. Viime hetkillä ennen deadlinea jouduin ottamaan yhteyttä kahteen bloggaajaan jos saisin lainata heidän jo julkaistuja tekstejä lehteen. Muuten sivumäärä olisi jääny aivan liian alhaiseksi. Lainattuja tekstejä päätyi tuohon lehteen kolme, ja olin tästä hyvin pahoillani. Totta kai olisin halunnut, että kaikki lehden sisältö olisi ollut upouutta ja uniikkia. Tästä numerosta oppineena olen nykyään kirjoittanut itselleni ylös pitkiä listoja mahdollisista kirjoitusaiheista, etten vain olisi koskaan uudestaan samassa tilanteessa kuin nro 11:n kanssa. Tämä oli kuitenkin poikkeuksellinen numero, ja tätä numeroa lukuun ottamatta olen ollut todella vaikuttunut lehden nykyisestä tasosta.
Löysin vanhan Tukiekstran ajoilta jolloin olin juuri astunut päätoimittajan pestiin. Kirjoitin silloin näin:
"Olen hyvin otettu uudesta pestistäni päätoimittajana. Olen ollut yhdistyksen jäsen vain muutaman vuoden, mutta siinä ajassa minusta on tullut hallituksen jäsen ja nyt jäsenlehden päätoimittaja. Siitäkin huolimatta etten pääse juuri mihinkään kokouksiin ja tapaamisiin paikalle. Tämä osoittaa yhdistykseltä hyvää avoimuutta uusia ihmisiä kohtaan. Monesti yhdistyksen meno voi vaikuttaa pienen sisäpiirin touhuilta, mutta oikeasti kuka vain voi vaikuttaa yhdistyksen asioihin.
Foorumilla voi ottaa kantaa tekeillä oleviin projekteihin, jäsenlehteen voi kirjoittaa tai piirtää sisältöä, Ginga-aiheisia tapaamisia voi järjestää omalla seudullaan, ja niin edespäin. Kiitän hirveästi yhdistysläisten osoittamasta kannustuksesta ja luottamuksesta, ja toivon tekeväni uuden työni kiitettävästi."
Olen yhä samaa mieltä silloisen kirjoitukseni kanssa.
Yhdistyshommat ovat vieneet lukemattomia tunteja vapaa-ajastani ja välillä aiheuttaneet suorastaan päänvaivaa, mutta silti en näiden vuosien aikana ole koskaan katunut yhdistyshommiin ryhtymistä edes sekunnin verran. Tällä hetkellä odotan jälleen innoissani, miltä seuraava numero näyttää!
- Details
Koronapandemia on aiheuttanut haasteita kaikille ihmisille, myös yhdistyksille. Pandemian vuoksi emme ole voineet järjestää Gingaconia ja miittejä, emmekä myöskään ole voineet vierailla muissa coneissa. Tämä on ollut todella harmillista, mutta emme suinkaan ole hiljaa alistuneet kohtaloomme, vaan olemme yrittäneet keksiä, mitä kaikkea muuta voisimme tehdä kokoontumisrajoituksista huolimatta.
Pandemian aikana olemme siirtäneet fokuksen sosiaaliseen mediaan. Instagramin puolella olemme pitäneet säännöllisesti livevideoita, joiden juontajana on toiminut Tina. Liven aikana jäsenet ja myös ulkopuolisetkin kiinnostuneet voivat kirjoittaa kysymyksiä ja toiveita, joihin vastataan liven aikana. Livet ovat olleet oikein mukavia seurattavia, ja ne voi myös katsoa jälkikäteen Instagram-tililtämme.
Olemme aktivoituneet myös Facebookin puolella. Julkaisemme tuttuun tapaan juhlapäivinä juhlakuvia, mutta jo pidemmän aikaa olemme julkaisseet jokaisena tiistaina jonkin keskustelua herättävän kuvan. Kuvissa on esimerkiksi kysytty kumpi hahmoista voittaisi taisteluissa, mitä mieltä olet tietystä sarjasta tai hahmosta, ja niin edelleen.
Facebookissa järjestettiin myös 15.1. - 15.2. virtuaalinen lemmikkinäyttely, joka oli avoin kaikille lemmikeille ja myös yhdistyksen ulkopuolisille. Tarkoituksena oli järjestää kivaa ja turvallista toimintaa myös koronan aikaan.
Virallisilla sivuillamme on olemassa Puuhanurkka, johon on viime aikoina lisätty uusia testejä ja tehtäviä. Puuhanurkan sisällöstä osa näkyy pelkästään jäsenille. Lisäksi juuri nyt on meneillään kysely, jossa kartoitetaan, mitä ihmiset toivoisivat yhdistykseltä tulevaisuudessa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti Urumin kauppaan!
Kaikenlaisten projektien suunnittelu ja toteutus jatkuu normaaliin tapaan. Värityskirja on jo hyvässä vaiheessa, ja siihen on valmistunut jo monta hienoa kuvaa. Otamme silti yhä uusia piirtäjiä mukaan. Jos värityskirjan teko kiinnostaa, kannattaa suunnata foorumille! Foorumilla on myös pitkään suunniteltu Hopeanuolen virallisen 80-luvun lautapelin suomentamista. Tämä projekti on nyt loppusuoralla, ja virallisten kuvien tilalla on käytetty fanitaidetta. Lautapelien painatuksesta on jo kysytty tarjousta painotalolta, joten peli saattaa olla tilattavissa hyvinkin pian. Haluaisimme myös kovasti tehdä uuden sarjakuviin keskittyvän Tiikerikoira-lehden, sarjiksen piirtäjiä on vain harmittavan vähän! Jos sarjiksen teko kiinnostaa, voi tähänkin projektiin osallistua foorumilla.
Tähdenlento ja Jäsenposti edistyvät myös normaaliin tapaan. Jäsenille on jo lähetetty yksi Jäsenposti tänä vuonna, ja vuoden ensimmäinen Tähdenlento on taitossa. Ensi vuoden jäsenlehtien teemoista voi yhä äänestää foorumilla 3.5. asti.
Yhdistyksen kokoukset on pidetty etänä Discordissa, kevätkokous on siellä sunnuntaina 11.4. klo 15.
Olemme myös suunnittelemassa videopuhelumiittejä Discordiin! Myös tekstimuotoisia miittejä on mahdollisesti tulossa. Pitäkää sometilejämme silmällä, sillä ilmoitamme tulevista Discord-miiteistä etukäteen.
- Details
Aika moni on ollut melko hämmentynyt siitä, miten retkikassa käytännössä toimii. Perusidea lienee jo sentään selvä: kassan jäsenet keräävät rahaa voidakseen järjestää ja osallistua enemmän rahaa vaativiin miitteihin, lähteä esimerkiksi porukalla pohjoiseen mökille tai tehdä Ginga-fanien kesken ulkomaanreissun.
Kassan rahat sijaitsevat fyysisesti yhdistyksen tilillä, mutta ne on korvamerkitty kunkin retkikassalaisen käyttöön sen mukaan, minkä verran kukin tekee hommia kassan varainkeruun eteen. Eli omasta aktiivisuudesta on itselle hyötyä.
Kassaan maksettava 10 euron osuus jäsenmaksusta (jos liittyy retki-, pronssi-, hopea- tai kultajäseneksi) menee retkikassan yleisvaroihin, joita voidaan käyttää kassalaisten yhteisten varainkeruuprojektien kulujen, kuten paino- tai materiaalikulujen hoitamiseen. Tällä hetkellä kassalla on yleisvaroja vajaat sata euroa vuosina 2018 ja 2019 maksetuista retkikassan jäsenmaksuista.
Yleisvarojen käytöstä päättää kassan toimikunta, jonka nimeää hallitus. Sinne on parhaillaan haku käynnissä yhdistyksen foorumilla.
Mitkä ihmeen retkipisteet?
Retkipisteiden määrä kertoo, paljonko rahaa tietty kassan jäsen on koonnut retkikassaan ja paljonko hänellä on siis käytettävissään. Yksi piste vastaa kymmentä euroa.
Käytännön esimerkki:
Olkoon lähtötilanne, että retkikassassa on 5 keksittyä Hopsu-fania, jotka ovat kaikki maksaneet 10 euroa retkijäsenyydestään, mistä kertyy yleisvaroihin 50 euroa. Pistevaroja ei ole. Tilanne on siis seuraavanlainen:
Retkikassan yleisvarat: 50 euroa
Retkikassan pistevarat: 0 euroa
Retkipisteet:
Ben-fani: 0 pistettä
Cross-fani: 0 pistettä
Gin-fani: 0 pistettä
Riki-fani: 0 pistettä
Smith-fani: 0 pistettä
Ben-fani ehdottaa, että tehdään varainkeruumielessä värityskirja. Cross-fani ja Riki-fani osallistuvat projektiin piirtäjinä, Gin-fani hoitaa lehden taittamisen ja Ben-fani materiaalien kokoamisen ja painotarjousten kilpailutuksen ja tekemisen. Smith-fani ei ota projektiin osaa. Lehteä painetaan pieni erä ja mustavalkoisena se kustantaa 35 euroa. Summa maksetaan retkikassan yleisvaroista ja saadaan 100 kpl värityskirjalehtisiä, jotka myydään 5e/kpl. Lehdet ovat myynnissä yhdistyksen pöydällä ja Hopeapuodissa muutaman kuukauden, kunnes ne on kaikki myyty. Niiden tuotto on 500 euroa ja se jaetaan mukana projektissa olleiden neljän kassan jäsenen kesken, 125 euroa per nuppi.
Retkikassaan ei ole mahdollista sijoittaa alle 10 euron suuruista summaa, joten 5 euroa jokaisen osuudesta palautuu yhdistyksen käyttöön. Näin ollen retkikassan pistevaroihin tulee 480 euroa, retkikassan yleisvarapuoli hyötyy projektista 20 euroa ja jokainen mukana ollut retkikassalainen saa 120 euron edestä retkipisteitä eli 12 pistettä. Projektin jälkeen tilanne on tämä:
Retkikassan yleisvarat: 35 euroa (jäljelle jääneet 15 euroa + 20 euroa)
Retkikassan pistevarat: 480 euroa
Retkipisteet:
Ben-fani: 12 pistettä
Cross-fani: 12 pistettä
Gin-fani: 12 pistettä
Riki-fani: 12 pistettä
Smith-fani: 0 pistettä
Smith-fanille pisteitä ei kerry, koska hän ei osallistu projektiin.
Toinen esimerkki:
Retkipisteitä on koottu jokunen vuosi ja nyt myös Smiht-fani on ollut aktiivinen. Hän on taitava leipomaan ja järjestänyt pullamyyjiä yhdessä kaverinsa Riki-fanin kanssa, joilla he ovat tienanneet retkikassaan 300 euroa, eli 150 euroa kumpikin eli 15 retkipistettä. Leivontatarvikkeisiin he saivat kassan yleisvaroista 20 euroa.
Cross-fani ja Gin-fani puolestaan ovat järjestäneet ahkerasti arpajaisia ja koonneet sillä 200 euroa. Näin ollen kummankin pistesaalis on kasvanyt kymmenellä pisteellä. Ben-fani on ollut kiireinen, eikä ole ottanut osaa projekteihin, joten hänen pistesaaliinsa on ennallaan.
Retkikassan yleisvarat: 15 euroa
Retkikassan pistevarat: 980 euroa
Retkipisteet:
Ben-fani: 12 pistettä
Cross-fani: 22 pistettä
Gin-fani: 22 pistettä
Riki-fani: 27 pistettä
Smith-fani: 15 pistettä
Eli nyt tuosta 980 euron summasta Ben-fanin osuus on 120 euroa, Cross-fanin 220 euroa, Gin-fanin 220 euroa, Riki-fanin 270 euroa ja Smith-fanin 150 euroa.
Retkikassalaiset päättävät lähteä hiihtolomalla mökille, joka maksaa 80 euroa per henki. Sinne mennään Ben-fanin autolla ja polttoainekulut ovat 50 euroa, jotka tasataan koko porukan kesken - eli 10 euroa per henki.
Näin ollen reissun kustannukset ovat 90 euroa, eli reissulle osallistuminen edellyttää yhdeksää retkipistettä. Retkikassalaiset päättävät toteuttaa reissun. 400 euron hintainen mökki maksetaan yhdistyksen tililtä ja Ben-fanille hyvitetään polttoainekulut bensakuittia vastaan. Jokaiselta retkikassan jäseneltä vähennetään 9 pistettä.
Reissun jälkeen tilanne on tämä:
Retkikassan yleisvarat: 15 euroa
Retkikassan pistevarat: 580 euroa
Retkipisteet:
Ben-fani: 3 pistettä
Cross-fani: 13 pistettä
Gin-fani: 13 pistettä
Riki-fani: 18 pistettä
Smith-fani: 6 pistettä
Keväällä retkikassalaiset päättävät lähteä risteilylle, jonka hinta on 40 euroa. Näin ollen osallistuminen vaatii 4 pistettä. Kaikki muut paitsi Ben-fani voivat käyttää pisteitään risteilyyn - Ben-fani voi halutessaan maksaa 10 euroa matkasta itse yhdistyksen tilille saadakseen puuttuvan pisteen, jolloin hänkin pääsee mukaan.
